Yleensä insinöörikoulutusperinne voidaan jakaa kahteen erilliseen päähaaraan, joihin kuuluvat mannermainen sekä anglosaksinen haara. Mannermaisessa haarassa lähtömaana on ollut Saksa, ja se muistuttaa hyvin pitkälti myös suomalaista tiede- jEngineering educationa opistokorkeakouluinsinöörin opintoja. Tutkintonimikkeenä diplomi – insinööri on otettu suoraan saksankielisestä sanasta Diplom – Ingenieur.

Anglosaksinen järjestelmä on puolestaan saanut huonomman alun Iso – Britannian heikosta ammattikoulutuksesta, jonka myötä iso osa insinööreistä oli 1800 – luvun lopulle asti pitkälti itseoppineita. Myöhemmin myös Iso – Britannia rakennutti kunnollisia yliopistollisia insinöörikoulutuksia sekä teknillisten opistojen koulutuksia. Yhdysvalloissa puolestaan koulutus keskittyi lähes alusta asti yliopistoihin ja tämän takia vastaavaa järjestelmää käyttävät maat eivät jaa insinöörin koulutusta diplomi – insinööreihin sekä opistotasoisiin insinööreihin. Käytännössä kaikilla tämän koulutuksen suorittaneilla insinööreillä on vähintään B.Sc. tutkinto, mutta taitotaso vaihtelee suuresti sen mukaan, kuinka laadukas yliopisto on tutkinnon myöntänyt.

Suomessa yliopistot eroavat ammattikorkeakouluista esimerkiksi siinä, että yliopistoissa suoritetaan paljon tutkimusta. Yhdysvalloissa on kuitenkin löydettävissä sellaisia yliopistoja jotka eivät tutkimustyötä juurikaan, tai ollenkaan tee ja näin ne vastaavat enemmän tyyliltään ammattikorkeakoulua. Myös Iso – Britanniassa järjestelmä on samantyylinen Yhdysvaltojen kanssa, koska ne muuttivat ammattikorkeakoulut yliopistoiksi 1990 – luvun aikana.

Useat maat käyttävät myös insinööriammattikunnan säätelemiä pätevyyksiä erilaisilla sertifiointimenettelyillä. Jotta saavutetaan täysi ammattipätevyys, yleensä tarvitaan vähintään hyväksytty korkeakoulututkinto sekä työkokemusta työstä 2 – 4 vuoden ajalta. Vasta näiden jälkeen useat maat myöntävät ammattilaiselle oikeuden toteuttaa erityisiä suunnittelutehtäviä tai toimia itsenäisesti ammatinharjoittajana. Euroopassa Euroinsinööri – nimikettä jaetaan sertifioinnin merkeissä vaatimukset hyväksytysti täyttäville hakijoille. Sertifioinnista vastaa Euroopan Insinöörijärjestöjen liitto, eli Feani. Tällä nimikkeellä ei kuitenkaan vielä ole minkäänlaisia laillisia vaikutuksia sen haltioille.

Myös suomalaisilla on mahdollisuus päästä opiskelemaan insinööriksi muihin maihin. Koulutukseen voi hakea joko suoraan sen alussa, täyttämällä vaaditut sisäänpääsykriteerit. Toinen vaihtoehto on päästä opiskelemaan suomalaiseen oppilaitokseen ja hakea tämän kautta vaihtomahdollisuutta esimerkiksi Iso – Britanniaan tai Yhdysvaltoihin. Vaihto on yleensä järkevä vaihtoehto, sillä useissa maissa on käytössä lukukausimaksut, joista ainakin osalta voidaan välttyä yliopistojen yhteisiä väyliä hyödyntämällä. Jos opiskelemaan haetaan suoraan toiseen maahan, voidaan joutua maksamaan kymmeniä tuhansia euroja yhdestä lukukaudesta.